Anu-Maaritin tarina

Kuva: Jussi Ikola | Alajoki, Suomi 2007

Anu-Maarit ja Jussin kuoleman prosessointi

Olin ensimmäinen, joka sai kuulla Jussin kuolemasta. Juuri minä olin se, joka joutui kertomaan uutisen äidilleni, isälleni, siskolleni, Jussin ystäville ja Jussin ex-vaimolle.

Kun kuulin Jussin kuolemasta, aluksi tuntui, että kuolen. Itkin, panikoin, olin hysteerinen. Minun oli vaikea uskoa kuulemaani todeksi. Tuntui kuin jotain olisi viety sisältäni pois, kuin pala minusta olisi kadonnut. Tunsin ikävää, surua, vihaa. Olin vihainen Jussille, että hän ei kertonut omasta tilanteestaan, ei antanut mahdollisuutta auttaa.

Itsemurhaa suunnitteleva varmasti ajattelee, että on vain muille parempi mikäli hän on poissa. Samalla tavalla Jussikin ajatteli: hän halusi elää ilman lähimmäisten tuskaa, että olisi vain parempi mikäli hän olisi poissa. Kuitenkin suurimman tuskan itsemurhaa hautova aiheuttaa juuri sillä, että toteuttaa tekonsa. Silloin hänen kipunsa päättyy, mutta läheisten kipu tulee jatkumaan - koko loppuelämän ajan.

BBC:n Sherlock Holmes sarjassa Sherlock toteaa todella hyvin:

“Taking your own life. Interesting expression, taking it from who? Once it's over, it's not you who'll miss it. Your own death is something that happens to everyone else. Your life is not your own, keep your hands off it."

Itsemurha on siinä mielessä brutaali ratkaisu, että se yleensä jättää jälkeen paljon avoimia kysymyksiä. Omaiset joutuvat kenties loppuelämänsä ajan painimaan sen kanssa, teinkö minä tarpeeksi. Olin yrittänyt auttaa ja tukea Jussia kaikin mahdollisin tavoin. Olisin toivonut, että olisin voinut välittää Jussille sen, että asiat tulevat järjestymään.

“Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että Jussi syntyi tänne maailmaan, että hän oli minun veljeni."

Opin Jussilta niin paljon, ja hän toi paljon sisältöä elämääni. Uskon myös, että Jussin muisto tulee elämään valokuvanäyttelyn myötä ja hän saa paljon vielä aikaiseksi - vaikka ei täällä fyysisesti olekaan.

Nyt tulevaisuus näyttää valoisalta ja on ihanaa, että saamme tehdä Jussin unelmasta totta. Koen sen itse todella tärkeäksi, sillä silloin kun Jussilla oli vaikeinta, emme pystyneet auttamaan. Nyt voimme vielä tehdä jotain Jussin hyväksi.

Muille itsemurhaan päätyvien lähiomaiselle haluaisin sanoa: anna itsellesi anteeksi, sinä teet parhaasi. Jussille haluaisin sanoa, että minä rakastan sinua. Edelleen.

- Anu-Maarit - perheen kuopus, Jussin pikkusisko, aisapari ja kuvausassistentti.